valinnan vaikeuttako ?

Yhtäkkiä mieleen hiipi ajatus vapaaehtoistyön tekemisestä ulkomailla. Olen joskus salaa pyöritellyt ajatusta päässäni lukioaikoina. Au pair-perheiltä en ole vielä saanut vastauksia, eikä mitään ole vielä lyöty lukkoon, joten miksikäs ei. Vaihtoehtohan se on siinä missä au pairkin.

Se olisi ainakin erilaista. Au pairin työn voi suunnilleen kuvitella tai ainakin arvailla totuutta. Lasten hoitamista lämpimässä kodissa, välipalan tekemistä, lasten hakemista hoidosta tai koulusta, tiskikoneen tyhjennystä, oma huone, nettiyhteys, au pair-kaverit, skype .. Vapaaehtoistyö esimerkiksi Intiassa orpokodissa toisi vähän erilaista näkökantaa elämään. Ei olisi välttämättä edes sähköä, tai kunnollista yöpaikkaa. Asuttaisiin niin kuin paikalliset ja nähtäisiin oikeasti toisenlainen elämätapa. Jouduttaisiin tottumaan näkemään kurjuutta, pahaa oloa, kärsiviä lapsia. Olisihan se erilaista kuin istua nätissä lontoolaisessa kodissa ja pelata twisteriä lapsien kanssa takkatulen lämmittäessä.

Uskon, että  myös orpokodissa olisi hyviä hetkiä, pystyn vain kuvittelemaan ne kaikki lapset siellä, niiden uteliaisuuden ja sylin tarpeen. Usein juuri lapsen rakkaus on pyyteettömintä. Siellä saisi tuntea tekevänsä tärkeää työtä, lasten ja paikallisen yhteisön hyväksi. Ehkä se olisi se jokin mikä riittäisi minulle, tyydyttäisi uteliaisuuteni.

En loppujen lopuksi edes tiedä mikä minut sai lykkäämään koulun aloittamista vuodella. Oliko se pelko pientä opiskelupaikkakuntaa kohtaan, vai kapinointia, halua näyttää että olen viimein se itsenäinen ja rohkea nuori nainen vai oliko se silkkaa ajattelemattomuutta. Sitä en tiedä. Mutta tiedän, että se oli ainoa ja oikea päätös. Ennen papereiden lähettämistä koululle panikoin ja stressasin, soittelin läheisilleni ja pyysin heitä vakuuttamaan, etten tee tyhmästi. Mutta nyt olen vain tyyni ja odotan malttamattomana mikä maailman ovista aukeaa minulle.

Tällä hetkellä päässäni pyörivät ne kaikki seikkailut ja tapahtumat mitkä minua odottavat, ne joita ei pysty edes kuvittelemaan vaan ne jotka on koettava itse.

Niitä odotellessa. 

don't know where I belong

Oijoi nyt olis sellanen tilanne, että mun au pair-juttu on edennyt siihen vaiheeseen, että on enää paria sähköpostia vaille valmista, ja sitten selviää minne kaupunkiin oikein olen muuttamassa ! Jännä kun lähtö tulee joka tapauksessa seuraavan kolmen viikon aikana, mutta ei edes tiedä minne paikkaan pitäisi ostaa se yhdensuuntainen lentolippu :)
tässä olis vaihtoehtoja mun tulevalle kodille

    tai

En meinaa pysyä housuissani enää tän asian kanssa :D Tekispä ne perheet äkkiä valintansa!

shopping therapy

Kai sitä on kaikesta huolimatta yritettävä pysyä arjessa mukana. Ja sehän onnistuu parhaiten nettitilauksia tekemällä ;)  Tuollaista laukkua olen metsästänyt jo kauan, huivia tulee varmasti käytettyä paljon ja kenkiä olen katsellut sillä silmällä jo heti kun tuonne nettikauppaan ilmestyivät! Ja onhan mulla tuollaiset samanlaiset kengät, mutta eri väriset jo kotona :)